Ravinto on asia, joka herättää tällä hetkellä enemmän tunteita ja mielipiteitä kuin koskaan aikaisemmin. Erilaisten ravintosuositusten ja ruokavalioiden kannattajat ja edustajat esittävät mielipiteitään niin valtamedioissa, kuin netin keskustelupalstoilla ja blogeissa.

Kypsennettynä vai raakana, luomuna, ei-luomuna vai villinä, paleona vai vähähiilihydraattisena, vegaanina, vegetaarisena vai primaalina, kiinteänä, kuivatettuna vai blendattuna,miten se ravinto nyt pitäisi sitten sinne ruokatorveen tunkea? Informaatioaikakauden kirous ja samaan aikaan siunaus on käytössämme olevan tiedon paljous, ja voisin kuvitella että useimmat ihmiset haluavat vain tietää miten heidän pitäisi syödä, jotta he voivat hyvin, eivätkä vertailla erilaisten rasvahappomolekyylien koostumuksia tai avokadojen elektromagneettisia värähtelyjä.

Tähän saumaan allekirjoittanut mitä nöyrimmin aikoo iskeä ja viikoittain avata sanallista ja tiedollista kirstuaan näistä mielestäni terveytemme kannalta tärkeimmistä asioista. Aloitankin siis siitä , mikä on oman ravintofilosofiani perusta, eli laatu.

Mielestäni tärkeää olisi oivaltaa, että tänä päivänä meillä on mahdollisuus rakentaa solumme ja sitä kautta terveytemme, hyvinvointimme ja suorituskykymme perusta puhtaimmista ja laadukkaimmista mahdollisista raaka-aineista, MUTTA kolikon kääntöpuolena se voidaan tehdä myöskin huonommista, myrkyllisimmistä ja kuluttavimmista raaka-aineista, kuin koskaan aikaisemmin. Jokainen voi miettiä, onko soluillemme parempaa rakennusmateriaalia jokin puhdas, luonnosta tuleva, sadoista ellei tuhansista mineraaleista, hivenaineista, vitamiineista ja ties mistä fytoravinteista koostuva marja kuten mustikka, vai laboratoriossa valkotakkisten tiedemiesten dollarinkuvat silmissä mahdollisimman makuaistit sekoittavaksi ja addiktoivaksi täsmäkehittämä kemikaalipommi kuten irtokarkki? Vähän kärjistettyä ehkä, mutta tosiasia on se, että länsimainen ruokavalio on viimeisen viidenkymmenen vuoden ajan tehnyt meistä fyysisesti ja henkisesti sairaampia kuin koskaan aikaisemmin. Paljolti tästä on kiittäminen sitä, että syömme huonolaatuista ravintoa.

Olemme todellakin sitä, mitä syömme. Kaikesta, mitä laitamme suuhumme ja nielemme, elimistömme pyrkii rakentamaan tai ravitsemaan solujamme.

Olemme myöskin ainoa eläinlaji, joka ei tiedä mitä sen pitäisi syödä. Olemme ainoa eläinlaji, jonka jäsenistä kolmasosa sairastuu syöpään tai muuhun kasvaimeen elämänsä aikana. Syitä miksi näin on, voidaan katsoa olevan monia, ja noin nopeasti mieleen tulee ainakin seuraavat: luonnosta vieraantuminen, omasta kehosta vieraantuminen, kulttuurimme ja muiden ulkoisten tekijöiden, kuten media ja auktoriteetit, vaikutukset jne.

Emme enää kerää ravintoamme luonnosta, vaan ostamme sen marketeista ja olemme ehkä niin valitsemamme elämäntavan turruttamia, ettemme osaa kuunnella kehomme signaaleja. Uskomme mainostajien lupauksia laihduttavista ja vatsavaivat poistavista jugurteista. Pidämme viranomaisten tiiviissä yhteistyössä elinkeinoelämän edustajien kanssa laatimaa ravintoympyrää terveellisenä ihanteena, koska emme tiedä muustakaan, sillä niinhän olemme syöneet läpi lapsuutemme ja nuoruutemme, tarhassa ja koulussa.

Sitten väsymme. Masennumme. Stressaamme. Sairastumme. Pidetään tavallisen sairastaa flunssa kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Pari-kolmekymmentä kiloa ylipainoa on ihan ok, ehkä voisi joskus vähän liikkua. Masennukseen saa lääkkeet apteekista, niin kuin myös flunssaan, verenpaineeseen, ylipainoon (http://www.alliplan.fi/WhatIsAlli/), kolesteroliin ja diabetekseen, mutta monia noista lääkkeistä saat syödä lopun elämäsi, jos et muuta ruokavaliotasi ja opi ennaltaehkäisemään noita elimistömme häiriötiloja, oireiden lievittämisen sijaan.

Miten ihmeessä tämä sitten käytännössä tapahtuu? Miten voimme ottaa vastuun omasta terveydestämme ja sitä kautta elämästämme? Miten voimme rakentaa terveen ja toiminnallisen kehon laadukkaimmista ja parhaista mahdollisista raaka-aineista?

Seuraa tätä blogia niin voit tietää.

-Riku